Hatunnosto arjelle

En ikinä ole osannut arvostaa tavallista arkea yhtä paljon kuin nyt. Vaalien jäljiltä hommia ja rästitöitä on toki ollut riittämiin, mutta samalla on myös ollut aikaa tehdä ihan tavallisia asioita. Ruoanlaitosta ja siivoamisestakin voi näköjään nauttia. Olen myös kovasti innostunut pyykinpesusta. Se kyllä varmaan johtuu uuden kodin mielettömästä pesutuvasta, jossa voi pestä kahdella koneella samaan aikaan ja kuivaushuoneesta, jossa pyykit kuivuvat muutamassa tunnissa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä on aikaa harrastaa liikuntaa, jos niin haluaa. Mutta olen ollut väärässä, vaalien alla oli pakko myöntää, ettei aika millään riittänyt siihen. Nyt olen liikkunut sitten senkin edestä.

Normaaliin arkeeni kuuluu myös se, että suurin osa illoista kuluu erilaisissa kokouksissa. Olen aina ollut puhdasverinen kokousihminen ja luulen, etten ole ollut kovin montaa viikkoa vanha ollessani ensimmäisessä kokouksessani. En ole myöskään ikinä kyseenalaistanut niiden tärkeyttä, mutta nykyään inhoan suunnattomasti a)ylipitkiä kokouksia, b)kokouksia, joissa kerrasta toiseen jankataan samoja asioita, kun kukaan ei muka ole ehtinyt hoitaa viimeksi sovittuja asioita ja c) kokouksia, joita pidetään liian harvoin, niin ettei kukaan muista, mitä viimeksi on päätetty. Ja kieltämättä tälläisinä aurinkoisina kevätpäivinä, kun kaverit pyytävät oluelle, kokoukseen lähteminen tuntuu siltä vähemmän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Onneksi ratkaistiin tän illan kokouksessa asia niin, että pidettiinkin kokous ulkona makkaraa grillaten.