Joukkovoimaa

Seurasin eilen maikkarin pääministeritenttiä, enkä voi taas muuta kuin kiehua itsekseni. Keskustelu sinällään oli näiden vaalien tv-tenttien parasta tasoa ja vihdoin päästiin kunnolla keskustelemaan puolueiden tavoitteista ja ennen kaikkea siitä mistä rahat ”lupausten” täyttämiseen löydetään. Pettynyt olen siihen, että taas lopulta päädyttiin keskustelemaan eläkkeistä.

Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin. En halua rakentaa mitään vastakkainasettelua eri ikäryhmien välille. Eläkeläisten aseman parantaminen ja vanhustenhuollon kuntoon saaminen ovat tärkeitä asioita. Osa eläkeläisistä elää todella pienien tuloilla terveydenhuolto- ja lääkekustannusten syödessä suurimman osan tuloista. Eläkeläisten palkansaajia korkeampi verotus on myös asia, joka tulee korjata. Siitä huolimatta väitän, että vanhukset eivät suinkaan ole ainoita, joiden asemassa on parantamisen varaa. Siksi kiukuttaa, että eläkeasioiden puiminen on saanut julkisessa keskustelussa suhteettomasti sijaa. Milloin ollaan viimeksi kunnolla keskusteltu esimerkiksi opiskelijoiden tai lapsiperheiden aseman parantamisesta?

Ilkeästi ajateltuna tuntuu myös vähän siltä, että puolueet ovat nostaneet vanhusten asiat vaalien tärkeimmäksi asiaksi siksi, että heillä (ja meillä) on suuri huoli siitä, mitä tapahtuu, jos eläkeläiset eivät äänestäkään. Nuorten aikuisten asioista ei puhuta, koska nuoret muutenkin äänestävät vanhusväestöä laiskemmin. Eläkeläisistä tuntuu löytyvän enemmän joukkovoimaa kuin meistä nuoremmista.

Suurin osa kansanedustajaehdokkaan tapaamista ihmisistä on eläkeläisiä. Eläkeläiset osaavat vaatia, ja kuten rouva Eläkeläinen 1 osuvasti Forssan torilla totesi, ne jotka eniten ovat äänessä, ovat niitä, joilla vähiten olisi valitettavaa. Nuoria syytetään siitä, ettemme ymmärrä millaisilla tuloilla eläkeläiset joutuvat tulemaan toimeen. Väitän ymmärtäväni. Sen sijaan aika harvalla eläkeläisillä on todellista kuvaa siitä, mitä opiskelija kuussa saa käteen. Nuorten tilanteesta huolissaan ollut rouva Eläkeläinen 2 oli Lahden torilla pyörtyä, kun kuuli, ettei opiskelija voi saada asumistukea 190 euroa enempää kuussa. Hän oli luullut, että opiskelijat voivat saada asumistukea yhtä paljon kuin esimerkiksi eläkeläiset. Rouva Eläkeläinen 3 puolestaan eli siinä käsityksessä, että opiskelijoiden tulorajoilla tarkoitetaan summaa, jonka opiskelijat voivat tienata verottomana. Niinpä.

Vielä enemmän olen kuitenkin huolissani nuorista lapsiperheistä. Moni perhe yrittää pätkätöiden kierteessä selvitä asumismenoista ja muista kustannuksista, tietämättä varmasti onko niitä töitä enää puolen vuoden päästä. Epävarmuudessa eläminen on monelle normaali olotila. Suurin osa nuorista perheistä ei valita, koska siihen ei aika ja voimat yksinkertaisesti arjesta selviytymisen ohella riitä. Esimerkiksi politiikassa toimiminen on todella epäreilua pienten lasten vanhemmille. Moni poliitikkoäiti ja –isä joutuu usein vaikean valinnan eteen miettiessään, olisiko tärkeämpää viettää ilta lasten kanssa vai kokouksessa.

Yhdessä vaiheessa kampanjaa itseäni hieman ärsytti se, että lehtijuttujen myötä tunnuin leimaantuvan opiskelijoiden ja nuorten asioiden puolestapuhujaksi. Tuntui, että minulla olisi ollut sanottavaa monesta muustakin asiasta. Enää ei kuitenkaan harmita. Opiskelijoiden ja nuorten asioista ei todellakaan ole näissä vaaleissa liiaksi puhuttu.

Nostan suuresti hattua niille kaikille eläkeläisille, jotka ovat huolissaan myös nuoremman väestön hyvinvoinnista ja uskovat meihin nuoriin. Ja kiitos myös kaikille nuorille, jotka ymmärtävät kuinka paljon vanhempiväestö on eteemme tehnyt. Onneksi olen kampanjan aikana saanut keskustella teidän molempien kanssa. Kun törmää ihmisiin, jotka osaavat ajatella omaa napaa pidemmälle, jaksaa taas uskoa siihen, että asiat voivat jonain päivänä olla nykyistä paremmin.