Poukkoilua

En pidä blogeista, joissa kirjoittaja kertoo, mitä milläkin hetkellä on tehnyt. Väitän, ettei ketään oikeasti kiinnosta missä kissanristiäisissä kansanedustajaehdokas on milloinkin käynyt ja missä välissä hän on kahvikupposensa nauttinut. Väkisinkin herää epäilys, ettei kirjoittajalla ole muuta sanottavaa kuin kehua omia tekemisiään. Niinpä olen päättänyt, että kyseisenlaiselle raportointilinjalle en lähde.

Mutta. Nyt aion tehdä poikkeuksen, mielestäni kuitenkin perustellun. Viime päivät ovat nimittäin olleet niin osuvia ja koomisiakin esimerkkejä siitä, mitä on yhdistää opiskelu, vaalityö, muutto ja muu elämä. En usko siihen, että minkään asian hoidolle on hyväksi se, että poukkoillaan paikasta toiseen ja tehdään sitä sun tätä, mihinkään täysillä keskittymättä. Joillekin päiville ohjelmaa kuitenkin vaan kertyy ja silloin täytyy yrittää selviytyä parhaansa mukaan.

Maanantaina ohjelmassani oli musiikkikuvaelmaharjoitukset ja OKL:llä antoisat oppitunnit, joissa kaksi hämeenlinnalaista alakoulun rehtoria oli kertomassa meille vanhempien kohtaamisesta. Olin myös ensimmäistä kertaa sekä katsomassa uutta asuntoani että seurakunnan diakoniatyönjohtokunnan kokouksessa. Tuli kyllä pistäytyminen uuteen kotiin aika kalliiksi, koska ostin sekä sälekaihtimet että turvalukot ja ovisilmän:) Taitavat onneksi olla ihan hyödyllisiä hankintoja.

Eilisen päivän aikana olin luennolla kuuntelemassa mediakasvatusasiaa, seuraamassa eläkeläisten vaalipaneelia, kuviksen tunnilla tekemässä grafiikan töitä, harjoittelemassa ryhmämme kanssa musiikkikuvaelmaa, lehtihaastattelussa sekä illalla vielä työväenyhdistyksen kokouksessa ja kaverin tupareissa. Musiikkikuvaelman ensi-ilta (ja ainoa esitys) on muuten huomenna. Kuvaelma kertoo tukkijätkä Taunon elämästä ja hänen haikeasta rakkaudestaan kauniiseen Ansaan.

Kuvaelman teko on ollut melkoinen koetus koko ryhmälle. Työskentely saa mielenkiintoisia piirteitä, kun 15 opettajaopiskelijaa laitetaan samaan tilaan yhdessä tekemään kuvaelmaa. Mielipiteitä on paljon, erilaisia ja joka asiasta. Projektin edettyä ihan loppuvaiheeseen, väitän kuitenkin, että olemme selvinneet hyvin ja ryhmädynamiikkakin taitaa olla nyt ihan uudella tasolla.

Lopuksi on pakko nostaa hattua presidentillemme. Kannanotto kuudennen ydinvoimalan rakentamista vastaan oli aiheellinen ja ajoituskin ihan mainio. Olen samaa mieltä kuin Halonen, että ydinvoima on ilmastonmuutokseen vain lyhytaikainen ratkaisu, ei pysyvä apu. Ydinjäte on lasku, joka jätetään tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Hyvää ystävän päivää vielä kaikille, sekä tutuille että tuntemattomille! Kiitos kaikille kortin tai viestin lähettäneille. Lupaan olla kuukauden päästä taas parempi ystävä:)