Usein eri-ikäiset ja eri ammateissa olevat ihmiset esittävät kysymyksen, että miten aioin ajaa heidän etuaan ja asioitaan eduskunnassa. Esimerkiksi kertoessani ajatuksiani vanhustenhuollosta alle 30-vuotiaille, moni miettii: ”Miten toi asia mua hyödyttää?” Moni vanhemman sukupolven edustaja puolestaan epäilee kykyäni, ja ennen kaikkea tahtoani, tehdä jotain eläkeläisten asioille. Tällainen ajattelu suoraan sanoen kummastuttaa. Hyvinvoivassa yhteiskunnassa jokainen voi hyvin. Yhteisön etu on useimmiten myös yksilön etu. Suomalaisen yhteiskunnan suurin uhka ei ole terrorismi tai kansainvälinen rikollisuus, vaan syrjäytyminen. Nuorten miesten koulun kesken jättäminen on yksi suurimmista syrjäytymiseen johtavista tekijöistä. Usein käy myös niin, että kun koulun ovi sulkeutuu, baarin ovi aukeaa.
Mutta siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan eli vanhustenhuoltoon ja eläkkeisiin. Vanhusala kärsii työvoimapulasta. Alalle hakeutuu liian vähän motivoituneita työntekijöitä. Toisaalta vanhustyötä tehdään usein alimitoitetuissa ja henkilöstöä kohtuuttomasti kuormittavissa olosuhteissa. Usein uusi työntekijä joutuu pitkään tekemään erimittaisia sijaisuuksia ilman vakituista työsuhdetta. Suhtautuminen hoitoalalla työskentelyyn ei ainakaan lisää alalle hakeutumista ja sen houkuttelevuutta. Väestön ikääntyessä ollaan hiljalleen heräämässä tosiasiaan, että koko Suomi kärsii, ellei alan ja alalla työskentelevien arvostus nouse pian.
Kehittääksemme vanhustenhuoltoa tarvitsemme uudenlaisen näkökulman ja ajattelutavan suhtautumisessamme ikääntyneeseen väestöön. Ikääntyminen ei estä elämistä. Vanhustenhuolto ei saa olla sitä, että ikääntyneet ahdetaan vanhainkoteihin ja pumpataan täyteen pillereitä. Passivoivasta ja makuuttavasta hoidosta on siirryttävä toimimaan vanhusten omilla ehdoilla. Näin tuetaan vanhusten omaa mahdollisuutta päättää ja selviytyä omasta elämästään mahdollisimman pitkään.
Kansaneläkkeeseen viime vuonna tehty 5 euron tasokorotus oli naurettava. Muistaa toki tulee, että valtionbudjetissa korotus tuntuu vuodessa reilun 7 miljoonan euron verran. Tästä huolimatta korotus oli naurettava, koska kansaneläkettä maksetaan juuri kaikkein vähävaraisimmille eläkeläisille. Heidän tilanteensa ei pelkillä pienillä tasokorotuksilla parane. Tällä hetkellä eläkkeitä myös verotetaan tiukemmin kuin työstä saatavaa palkkaa. Verotuksen epätasa-arvoisuus tulee korjata mahdollisimman pian.
Joku viisas on joskus todennut, että se kuinka huolehdimme vanhuksistamme, määrittää yhteiskuntamme tason.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti