Suu puhtaaksi osa 1: opintotuki

Opintorahan korottamisesta on puhuttu ja puhuttu. Hiljalleen olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Valtion budjetti on rajallinen, mutta on täysin käsittämätöntä ettei opintorahaa viime hallituskaudella, eikä viimeiseen 14 vuoteen, ole saatu nostettua. Asumistuen omavastuuseen onneksi tehtiin viime hallituskaudella korotus, mutta se oli laiha lohtu elinkustannusten nousun keskellä.

Tämän asian hoidossa olen pahasti pettynyt myös oman puolueeni kansanedustajiin. Enemmän tahtoa ja työtä olisi vaadittu jokaiselta 200 kansanedustajalta. Oleellista on toki myös se, että opintososiaalisista asioista hallituksessa on neljä vuotta vastannut keskustalainen ministeri, jolla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi todellista halua nostaa opintorahan korotusta osaksi valtion budjettia.

No, takaisin siihen opintotuella elämiseen. Itselläni vuokran maksun jälkeen käteen jää 185,61 euroa. Moneen opiskelijaan verrattuna se on itse asiassa aika hyvin. Olen siis varakas opiskelija. Opintolainaakin voi kuussa nostaa 300 euroa. Kivaa. Harmi vaan, että se on joskus maksettava takaisin. Eikä siinä takaisinmaksussakaan olisi vielä mitään, jos voisi varmasti sanoa saavansa töitä valmistumisen jälkeen. Harva voi nykyään niin sanoa.

Niin ja ainahan opiskelija voi mennä töihin. Niinhän minäkin teen. Työnteko opiskelun ohella on hyödyllistä, sehän lisää työkokemusta, jota työnantajat valmistumisen jälkeen kovasti arvostavat. Tai sitten se työnteko venyttää opiskeluaikoja ja lisää opiskelijan stressiä. Onhan se hienoa olla opiskella päivät, tehdä illat töitä ja lukea yöt tenttiin. Ei hätää pääasia, että sinulla on näyttää sille työnantajalle, joka palkkaa sinut insinööriksi, työtodistus siitä, että kävit viisi vuotta siivoamassa niitä lähimarketin lattioita.

Enkä halua mitenkään aliarvioida mitään ammattia tai minkäänlaista työkokemusta. Menin itse lukion jälkeen töihin kauppaan. Ennen sitä minulla ei juuri työkokemusta ollut, enkä varmasti olisi samanlainen ihminen, ilman tuossa työssä työskentelyä. Pääsääntöisesti olen viihtynyt työssäni ja oppinut vaikka mitä. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä olen oppinut työelämästä ja sen pelisäännöistä. Siitä huolimatta tarpeellisen työkokemuksen saisi myös sillä, että tekisi töitä kesäisin. Opiskelijan kuuluu saada opiskella, ei tehdä töitä!

Opintotuen jälkeenjääneisyydellä aiheutetaan se, että opiskelijat eivät ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Pian opiskella voi se, jolla on varaa tai pikemminkin se, jonka vanhemmilla on. Jonkin ajan kuluttua ollaan siinä tilanteessa, että oikeus koulutukseen ei enää kuulukaan kaikille. Se tasa-arvo, joka oikeuteen opiskella on vuosien kuluessa mm. oppivelvollisuuslain ja kaikille yhteisen peruskoulun myötä saavutettu, uhkaa hävitä.

Muutoksia opintotukeen tulisi, esimerkiksi pelkän opintorahan korottamisen lisäksi, tehdä myös rakenteellisesti. Muutamia päiviä sitten kävin hyvän käytäväkeskustelun erään opiskelevan äidin kanssa. Opiskeleva vanhempi saa aivan saman opintotuen kuin muutkin opiskelijat. Pienen lapsen vanhemmuus ei kuitenkaan mahdollista työskentelyä opiskelun ohella. Sen sijaan enemmän menoja tulee mm. lapsen päivähoitokustannuksista. Siinä ei paljon 100 euron lapsilisä auta. Lisäksi opintoraha pitää sitoa indeksiin, jotta sen reaaliarvo ei jatkuvasti laske.

Opintososiaalisten etuuksien korottamiseen voi onneksi jokainen äänestäjä tulevissa vaaleissa helposti vaikuttaa. Antamalla äänensä nuorelle, vieläpä itse opiskelevalle ehdokkaalle, varmistaa parhaiten sen, että se opintotuki todella nousee ja pian.

Ps. Opiskelijoiden asioihin palaan vielä myöhemminkin, mutta tällä kertaa tässä opintotukiasiassa oli kommentoitavaa riittämiin. Suosittelen myös kurkistamista Tänään avattuun nuorten vaalikoneeseen osoitteessa http://www.nuortenvaalikone.fi . Siellä voit käydä testaamassa omia ajatuksiasi ja katsomassa minun ja muiden ehdokkaiden mielipiteitä nuoriin liittyvistä asioista.