Suuret opetusryhmät merkittävä opetuksen laadun este

Seuraava kirjoitukseni on julkaistu mielipidepalstalla Hämeen Sanomissa ja Viikkouutisissa 25.1.

Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos avasi reilu viikko sitten aiheellisen keskustelun koulutuksen oppitakuista. Oppitakuun ajatuksena on turvata jokaisen lapsen oikeus tasa-arvoiseen ja yhtä laadukkaaseen opetukseen koulusta tai asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä näin ei ole. Perusopetus on järjestetty kunnissa hyvin kirjavasti. Pahimmassa tapauksessa kunnissa tehdyt ratkaisut määrittävät lapsen tulevaisuuden tavalla, johon myöhemmin on vaikeaa vaikuttaa. Ellei esimerkiksi erityisopetuksen tarpeeseen pystytä puuttumaan ajoissa, oppimisongelmat kasvavat entisestään. Jokaisella oppijalla tulee olla oikeus saada tarvitsemaansa opetusta ja tukea.

Merkittävä opetuksen laadun este on liian suuret opetusryhmät. Luokkahuoneen tekninen varustelutaso tai edes opettajan ammattitaito eivät riitä korvaamaan sitä, mikä merkitys sillä on, kuinka paljon aikaa ja huomiota opettajalla on oppilaille antaa. On aivan eri asia opiskella 20 oppilaan kuin 30 oppilaan ryhmässä. Nykyisin kunnissa on käytössä varsin vaihtelevia määritelmiä sopivan opetusryhmän kooksi. Siksi opetusryhmien koot tulisi määritellä lailla.

Koulutuksen osalta, tulisi palata vanhaan käytäntöön, jossa valtio myönsi kunnille ns. korvamerkittyä rahaa. Tällöin kunnan on käytettävä tietty määrä rahaa esimerkiksi perusopetuksen järjestämiseen. Nykyisellään tuntuu siltä, että monessa kunnassa monet muka tärkeämmät projektit kiilaavat peruspalveluihin satsaamisen ohi. Ratkaisuja tehdessä tulisi muistaa, että se rahamäärä, joka lasten hyvinvointiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käytetään, maksaa itsensä tulevaisuuden säästöissä kaksikertaisena takaisin.

Ps. Jokin aika sitten kirjoitin myös esseen Luokanopettaja-lehden ProPeruskoulu2007-nettiliitteeseen otsikolla Peruskoulussa kasvetaan ja kasvatetaan ihmisiksi.